Tapahtumat saivat alkunsa yliopiston päärakennukselta. Eliitin hännystellessä aulassa ilmestyi ikkunoiden taakse kyltit “Alas hallitus” ja “Ministeri saa syyttää vain itseään”. Jotain ohjelmasta poikkeavaa oli tekeillä.

Juhlavieraiden vielä kakistellessa kurkkujaan alkoi pihalla virallinen tulishow. Kerma katseli, ja ihmetteli. Eikä totisesti tiennyt, mihin holtiton juhlinta vielä johtaisi.

Nimittäin samaan aikaan hieman kauempana oli viritteillä toisenlainen tulishow. Tuntematon opiskelija oli laahustanut vihaamalleen kampusalueelle ja purki nyt riittämättömyyden tunteitaan valelemalla päälleen bensiiniä.

Opiskelija oli tullut paikalle näyttämään eliitille tulta ja ihmetystä korkeasti koulutetun roskaväen malliin. Yliopistopuppuun kyllästyneenä matkaan oli tarttunut pari pulloa polttoainetta. “Lopullinen ratkaisu paskaduuneilla rahoitettuun paskaopiskeluun”, opiskelija oli hokenut tulitikkuaskia rapistellessaan.

Opiskelijan kuultiin huutavan yliopiston vastaisia iskulauseita: “Sivistys on paskaa, mä haluun vain lisää liksaa!”, “Ei oppi ojaan kaada, mutta ei sillä safkaakaan saada!”, “Yliopisto – vähän vitun huono päähänpisto!”

Tulitikun raapaisua säesti katkeransuloinen Gaudeamus igitur, nuotin vierestä totta kai. Rintaliivit roihusivat ja ylioppilaslakki muuttui soihduksi kuin yliopistonahjuksemme logosta muistuttaen.

Juhlakansa purkautui yliopistolta opiskelijan vielä kärytessä pihalla.

Yllättävä tapahtumasarja sai myöhemmin jatkoa Kirkkopuistossa. Parhaita vappuperinteitä noudattaen joukko huolestuneita valkolakkeja lakitti Minna Canthin patsaan, tällä kertaa vain tuntemattoman opiskelijan muistoksi.

Bensiinillä oli jälleen osuutta asiaan, ja jo pian paloi Minnankin päässä kirjaviisauden liekki. Tarina ei kerro paloivatko myös Minnan rintaliivit.

Opiskelijan jäänteiden lähettyvillä roikkui aamulla banderolli “Fire Walk with Me!”.

***